Tänään vietetyn suomalaisuuden päivän lisäksi vietettiin J. V. Snellmanin päivää. Snellmanin merkitys Suomen valtion ja kansallisen identiteetin rakentajana, varsinkin Suomen kielen puolustajana on kiistaton. Snellmanin käsittäminen pelkkänä kansallisidentiteetin isähahmona on kuitenkin historian väärinymmärrystä, koska samaan suureen kertomukseen liittyy lähes 160 vuotta sitten alkanut kansallinen katastrofi.
Vuosien 1866–1868 suureen nälänhätään, jolloin Suomen väestötappio saattoi olla jopa yli 200 000 ihmistä, liittyy silloisen valtiovarainministerin, eli Suomen senaatin valtiovaraintoimituskunnan päällikön Snellmanin tiukka rahapolitiikka. Snellman kaihtoi tässä virassaan ulkomaisia lainoja, joilla olisi voinut pelastaa Suomi suurimmalta nälänhädältä. Snellman tyytyi lausumaan talouspolitiikkansa arvostelijoille vain ”mikä on mädäntynyttä, se sortukoon”.
Samaan aikaan tapahtunutta traagista historian tapahtumaa, johon liittyy meidän yksi suurimmista suomalaisuuden hahmoista, ei haluta kertoa, koska se sopii huonosti kertomukseen Suomesta ja suomalaisuudesta.
On helppo olla jälkiviisas, kun katsoo historiassa tehtyjä virheitä, mutta niiden ymmärtäminen on myös keino ymmärtää historiaamme ja näin edelleen rakentaa kansallista identiteettiämme.
Kun juhlimme suomalaisuutta, meidän tulisi muistaa, ettei kansallista identiteettiä rakenneta koskaan virheettömästi. Kun teemme sen selväksi itsellemme, voimme ymmärtää suomalaisuutta sen kaikkine puolineen.
Tuomas Suihkonen 