Tänään äänestetään tasa-arvon, ilmaston ja koulutuksen puolesta!

Jos me ei saada nyt kuuluviin nuorten ääntä, niin koska se tapahtuu? Silloin kuin ilmastonmuutos on jo tehnyt tehtävänsä? Ratkaiseva ilmastonmuutoksen hidastaminen tehdään ihmisten syyllistämisen sijaan poliittisilla päätöksillä.

Jos varallisuus- ja tuloerojen kasvu jatkuu, tulee se aiheuttamaan demokratian rapistumista, jolloin kellään ei ole täällä hyvä olla. Eriarvoisuus on kasvanut ja se koskettaa kipeimmin köyhyydessä kasvavia lapsia. Köyhyyden periytyminen on katkaistava vahvistamalla hyvinvointivaltion perusrakenteita.

Koulutukseen ja osaamiseen panostaminen on Suomen tulevaisuuteen panostamista. Vain me nuoret voimme pitää tulevaisuuden Suomen hyvinvoivana. Me olemme niitä, jotka pidämme yllä Suomen kilpailukykyä myös 2050-luvulla. Leikkaamalla ja kyykyttämällä kenenkään työnteon laatu ei parane. Päinvastoin. Haluan nähdä yhteiskunnan, jossa jokaisella on mahdollisuus sosiaaliseen nousuun ja siihen tuetaan. Koulutukseen, siis ihmisiin, investoiminen on ainoa oikea tie meille kaikille hyvään yhteiskuntaan.

Koska tulevaisuus on peruttu, jos meno ei muutu.

Käytä ääntäsi tänään! Sen voi tehdä vain sinulle äänioikeusrekisteriin merkityssä paikassa. Äänestyspaikat ovat auki 20.00 asti! Oman äänestyspaikkasi voi etsiä helposti täältä: https://www.aanestyspaikat.fi/

#SinäPäätät

 

tuoma_FB_jakokuva_02.jpg

Koulutuksen puute aiheuttaa eriarvoisuutta

Mielipidekirjoitus julkaistu Vantaan Sanomissa 23.3.2019

Vantaalaisten koulutustasoa tulisi nostaa, sillä pääkaupunkiseudun kunnista Vantaalla asuu selkeästi vähiten korkeakoulutettuja. Tämä aiheuttaa eriarvoisuutta ihmisten kesken. Vantaalaisia pitäisi kannustaa ja tukea hakemaan korkeakouluihin jo peruskoulun lopussa ja toisen asteen koulutuksen alussa.

Tämä voitaisiiin tehdä tiivistämällä yhteistyötä lähialueiden korkeakoulujen kanssa. Espoon lukiolaisilla on tuntuva etulyöntiasema vantaalaisiin nähden Aalto-yliopiston vuoksi. Samantapaista lukioiden ja yliopiston yhteistyötä voisi tuoda Vantaalle esimerkiksi kiinnittämällä Helsingin yliopiston luonnontieteellisen tiedekunnan tutkimus- ja opetustiloja Heurekan yhteyteen.

Vantaalla tulisi tarkastella myös kulkuyhteyksiä lähikuntien korkeakouluihin, mikä tekisi opiskelusta saumattomampaa. Tämä mahdollistaisi ihmisten asumisen Vantaalla, mutta opiskelut korkeakoulussa.

Asukkaiden korkeakoulutuksen tason nostaminen kasvattaisi kuntalaisten sivistyksen lisäksi verotuloja ja hyvinvointia.

Tuomas eduskuntaan!

Voin vihdoin ilmoittaa olevani Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiiristä, vaikka Helsingin Sanomissa luki vielä reilu viikko sitten muuta.

Lähdin ehdolle, koska Suomessa on tehty liian pitkään lyhytnäköistä politiikkaa, vaikka suurimmat ongelmat tarvitsevat kauaskantoisia ja konkreettisia toimia. Ilmastonmuutoksen ja eriarvoistumisen korjaamiseksi täytyy tehdä tiukkoja tavoitteita ja kovia ratkaisuja.

Koulutuksesta ja ilmastonmuutoksen torjumisesta tulisi puhua, kuin hävittäjähankinnoista: niistä ei voi tinkiä. Meillä on keinot torjua ilmastonmuutos. Sen torjuminen tapahtuu vain selvillä teoilla. Suomalaisen koulutuksen ja sivistyksen alasajo on pysäytettävä ja koulutuksen tulee olla väline myös eriarvoistumisen pysäyttämiseksi.

Jokainen saamani ääni on enemmän, kuin vain osoitus luottamuksesta kansanedustajaksi. Se on osoitus siitä, että ihmiset todella pitävät näitä asioita tärkeinä. Olen Vasemmistoliiton ehdokas, koska puolueella on selvä visio ja ratkaisut nykyisiin ongelmiin

Tervetuloa mukaani vaalikevääseen tekemään rakentavaa ja tulevaisuuteen katsovaa politiikkaa!

#Suihkonen2019 🔥

50891901_10219169849741769_810006724374167552_n.jpg

Sitoutumaton vasemmisto teki HYY:n vaaleissa historiaa!

Vielä vaaliflunssaa potevana haluan nyt kiittää viikko sitten päättyneistä Helsingin yliopiston ylioppilaskunta – HYY:n edustajistovaaleista jokaista äänestäjääni saamastani luottamuksesta, eli 49 kertaa kiitos! Tällä äänimäärällä olin Sitoutumaton vasemmiston listan toinen ja näin myös kevyesti HYY:n edustajiston jäsen.

Teimme historiaa, kun Sitvas sai enemmän paikkoja, kuin koskaan ja yhdessä HYY:n vihreiden kanssa muodostetun vaalirekaan Maailmanpyörän kanssa olemme nyt suurin ryhmä edustajistossa! Toistan: suurin ryhmä!

Edustajistossa meillä on paikoista 20/60, joka kertoo siitä, että Helsingin yliopiston opiskelijat haluavat, että HYY ottaa yhä rohkeammin kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, kuten koulutuspolitiikkaan ja ilmastonmuutokseen.

Haluan äänestäjien lisäksi kiittää erityisesti Vilma-Lotta Pajalaa, Pekko Korvuota ja Jussi Vuolaa tämän tekemisen mahdolliseksi!

Kiitos!

Copy of Think voluminous sleeves and bold prints. This fashion trends gears towards more drama than usual everyday dresses..png

Ehdolla HYY:n edustajistovaaleissa

Hei, Helsingin yliopiston opiskelija!

Olen ehdolla Sitoutumattoman Vasemmiston (SitVas) listalla Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon numerolla 172

Olen 24-vuotias Tuomas Suihkonen, valtiotieteellisen poliittisen historian ja humanistisen tiedekunnan historian maisteriopiskelija. Olen aktiivinen opiskelija, jonka vapaa-ajan toimintaan kuuluu vaikuttaminen, eri urheilulajit ja kulttuuri.

Toimin aktiivisesti kansainvälisyysvastaavana poliittisen historian opiskelijoiden ainejärjestössä (Polho ry) ja Historian Opiskelijain Liitossa (HOL). Toimin myös muun muassa Helsingin seudun ympäristöpalveluiden (HSY) hallituksessa varajäsenenä.

Haen edustajistoon, koska haluan olla kehittämässä HYY:n edunvalvontaa, yhdenvertaisuutta ja yhteiskunnallista vaikuttamista. Haluan tehdä myös töitä opiskelijoiden hyvinvoinnin puolesta, kuten opintopsykologien ja mielenterveyspalveluiden lisäämiseksi sekä lepotilojen saamiseksi kampuksille. Opiskelijaliikkeen suunnannäyttäjänä HYY:n tulee ottaa kantaa ilmastonmuutoksen torjumisen puolesta yhä hanakammin. HYY:n tulee olla lähellä jokaista sen jäsentä!

Lähestyt minua sitten Facebookissa tai opiskelijatapahtumissa, minulla on aina aikaa keskustella kanssasi.

Tästä linkistä löydät Sitoutumattoman Vasemmiston vaaliohjelman: https://sitvasfi.wordpress.com/vaaliohjelma-2018/

Täältä pääset äänestämään: https://vaalit.hyy.fi (31.10.–2.11. tai 5.11.-7.11.)

 

1721.png

Vantaalle tarvitaan nuorten politiikkatori

Mielipidekirjoitus on julkaistu Vantaan Sanomissa 6.10.2018

Vantaalla ongelmana on vaaleissa nukkuvien äänestäjien määrä. Äänestämättä jättäneitä ei käy syyttäminen, vaan äänestysprosentin alhaisuus kertoo siitä, että politiikka ja poliitikot eivät tällä hetkellä tavoita vantaalaisia.

Jotta saamme äänestysaktiivisuuden nousemaan, meidän tulee tehdä työtä, joka tuo politiikkaa lähemmäs ihmisiä. Yhteiskunnallisen vaikuttamisen on tultava tutuksi ihmisille jo nuoresta asti.

Politiikkatori on loistava tapa kertoa yhteiskunnallisista toimijoista ja teemoista vantaalaisille nuorille. Tapahtumat sisältäisivät poliittisten järjestöjen esittelypisteitä, arvojanoja, muita työpajoja sekä paneelikeskusteluja. Politiikkatori olisi jokavuotinen tapahtuma, joka suunnattaisiin ala- ja yläkoulujen lisäksi toisen asteen oppilaitoksille.

Politiikkatorit antavat oppilaille välineitä itseään koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä keinoja vaikuttaa omaan tulevaisuuteen.

Politiikkatorien erityisen tarpeellisena tehtävänä on rikkoa politiikkaan liittyviä harhakuvia sekä aktivoida nuoria kiinnostumaan itseään koskettavista asioista ja tulevaisuudestaan. Myönteinen kokemus vaikuttamisesta innostaa myöhemmin myös äänestämiseen.

Helsingissä politiikkatoreja on järjestettyvuosien ajan onnistuneesti ja ne keräävät vuodesta toiseen positiivista palautetta. Nuorten ääni tulee ottaa vakavasti: heidän mielipiteiden tulee vaikuttaa yhteiskunnan suuntaan.

Kutsunkin kaikki Vantaan poliittiset nuorisojärjestöt yhteistyöhön ja rakentamaan politiikkatoreja myös vantaalaisille nuorille, koska juuri me olemme lähimpänä nuorten maailmaa ja asiantuntijoita nuorten poliittisessa osallistamisessa.

Tuomas Suihkonen,

Vantaan Vasemmistonuorten puheenjohtaja

Vantaalle tarvitaan turvallinen tila suonensisäisten huumeiden käytölle

Julkaistu Vantaan Sanomissa 28.6.2018

Tilassa voisi olla puhtaita neuloja ennaltaehkäisemässä infektioita ja apua huumeiden käytön lopettamiseen, kirjoittaja toteaa.

Käytettyjä huumeneuloja näkee Vantaalla usein julkisissa tiloissa ja kaduilla. Tikkurilan kirjaston vessat ovat yksi esimerkki tilasta, jossa huumeneuloja tulee aika-ajoin vastaan. Tämä aiheuttaa kirjaston käyttäjille ja henkilökunnalle terveysriskin.

Huumeiden käyttäjien syyllistäminen ei auta mitään, vaan pitää ottaa käyttöön kaikkien kannalta turvallisemmat ratkaisut.

Vantaalla pitää järjestää turvallinen tila suonensisäisten huumeiden käyttäjille. Näin parannetaan huumeaddiktien terveydentilaa sekä ehkäistään huumekuolemia ja huumeiden käyttöön liittyviä lieveilmiöitä.

Turvallisessa tilassa on tarjolla puhtaita neuloja ennaltaehkäisemässä infektioita, käytettyjen neulojen hävittämispiste sekä apua huumeiden käytön lopettamiseen. Kunnan varoja säästyisi, mikäli rahaa käytettäisiin järkevästi ennaltaehkäisevästi ihmisten terveyden kohentamiseen ja turvallisuuteen, eikä hyödyttömään valvomiseen.

Vantaan päättäjät voivat halutessaan rakentaa turvallista ja terveyttä edistävää kaupunkia. Helsinki aikoo selvittää tilan tarjoamista suonensisäisten huumeiden käyttäjille. Tässä asiassa Vantaan on syytä olla Helsingin mukana suunnannäyttäjänä muulle Suomelle kaupunkina, joka arvostaa inhimillisyyttä ja kuntalaisten turvallisuutta.

Tuomas Suihkonen, Vantaan Vasemmistonuorten pj.

Kokeista luopuminen ei ratkaise korkeakouluhaun ongelmia

Julkaistu Helsingin Sanomissa 17.5.2018. Kirjoitettu yhdessä Tiina Turusen kanssa

Helsingin Sanomien uutinen (14.5) pääsykokeiden muutoksista kertoo korkeakouluhakukeskustelun ja -uudistusten menevän aivan väärään suuntaan. Väittely siitä, luovutaanko ennemmin ylioppilas- vai pääsykokeesta, vie huomion pois hakujärjestelmän todellisesta ongelmasta ja toimivista ratkaisuista. Korkeakouluhakujärjestelmän uudistamisessa tulisi keskittyä pikemminkin sen joustavoittamiseen.

Korkeakouluopintojen haun uudistamisessa pitäisi keskittyä siihen, että jokainen nuori saisi useamman ja yhdenvertaisen mahdollisuuden näyttää kelpoisuutensa opintoihin. Malli, jossa täytyy ensin opiskella vaativiin ylioppilaskokeisiin ja heti niiden jälkeen vaativaan pääsykokeeseen, on useille liian raskas – ratkaisu ei kuitenkaan voi olla se, että mahdollisuuksia näyttää osaamisensa eri tavoin karsitaan.

Uutisessa opetus- ja kulttuuriministeriön ylitarkastajan Ilmari Hyvösen toteamus, että ”Toimet ovat oikeansuuntaisia, mutta eivät ihan sinne asti, mitä ehkä ajateltiin.” on esimerkki siitä, kuinka korkeakouluhaku-uudistusta tehdään tällä hetkellä hakijoiden tulevaisuuden kustannuksella. Hakijat joutuvat vaikeaan tilanteeseen jo valmiiksi kuluttavassa ja stressaavassa hakuprosessissa. Uudistus ei saavuta tavoitteitaan.

Suomessa on Euroopan mittakaavassa vaikea päästä korkeakouluihin. Olisi korkea aika asettaa hakijat etusijalle ja pyrkiä löytämään ratkaisu, joka ei kuormittavuudessaan ole kohtuuton.

Muistatko sisällissodan?

Suomen sisällissodan kahtiajako näkyy sodan muistoissa ja muistelemisessa. Olisiko jo aika pystyttää yhteinen muistomerkki? Kirjoitus on julkaistu Liberossa 1/2018.

Suomen sisällissota ei jättänyt jälkeensä ainoastaan vankileirejä ja kymmeniä tuhansia kuolleita vaan se jäi elämään vahvasti ihmisten traumaattisissa muistoissa ja tarinoissa. Sotaa on yritetty pitkään häivyttää ihmisten mielistä, koska se ei ole sopinut myyttiseen kuvaan yhtenäisestä kansakunnasta.

Sisällissota on haluttu unohtaa Venäjän sorron jälkeen tapahtuneen itsenäistymisen ja ”kunniakkaan” ulkovaltaa vastaan käydyn sodan tieltä. Vuonna 1918 tapahtuneet väkivaltaisuudet ovat kollektiivinen rikos, jonka haavat ovat yhä näkyvissä.

Miten yksityiset ihmiset ja valtiot selviävät väkivaltaisista konflikteista? Yhteisesti koetun väkivallan käsittelyyn on monia ratkaisuja. Jotkut valtiot vain unohtavat menneisyytensä ja kannustavat ihmisiä kansalliseen muistinmenetykseen.

Uhrit sen sijaan eivät voi unohtaa. Asiat voivat olla myös liian kipeitä muistaa ja liian vaikeita unohtaa. On välttämätöntä, että väkivaltaisuuksia tuodaan esiin julkiseen käsittelyyn, otetaan vastuu tapahtumista ja pyritään sekä oikeudenmukaisuuteen että totuuteen.

Sisällissodan muistoja yritettiin aktiivisesti unohtaa punaisten puolella, koska ne koettiin häpeällisinä. Valkoisten muistoja ylistettiin ja niitä kiinnitettiin osaksi kansakunnan historiaa. Monet punaiset vaikenivat muistoistaan ja yrittivät unohtaa sisällissodan, koska se yksinkertaisesti helpotti arkielämää. Vaikenemisen syynä saattoi olla osittain mielen suojeleminen ja luonnollinen tarve puolustautua. Punaiseksi leimaantuminen saattoi lisäksi vaikeuttaa työnsaantia tai aiheuttaa jopa potkut työpaikalta.

Eräs 64-vuotias sukututkijanainen kertoi, kuinka punakaartilaisuutta salailtiin ja hävettiin hänen perheessään.

”Isoisäni punakaartilaisuus oli sukulaisille niin suuri häpeä, että hänen kuolemastaankin on yks ja toinen kehittänyt oman ”punakaartilaisuutta peittelevän” tarinan. – – Vasta 1990-luvulla äitini elämäkertaa varten arkistoista tietoja etsiessäni sain tietää, että isoisäni oli punakaartilaisena teloitettu. Isoisäni hautapaikkaa en tiedä, eikä minulla ole olemassa tietoja hänen hautajaisistakaan.”

Punaisiin – eli niin sanotusti väärälle puolelle – kuulumiseen saattoi liittyä häpeäntunne, mikä johti puhumattomuuteen ja oman taustan salailuun. Sisällissodan traumaattisia kokemuksia auttoivat käsittelemään siihen liittyvien muistojen kertominen.

Sisällissodan muistojen ylläpitämiseen ja surun käsittelyyn auttoivat muistomerkit. Muistomerkkien kautta sisällissota on edelleen käsinkosketeltavissa tämän päivän elämässämme.

Muistomerkit, muistamisen paikat

Suomen kansa repeytyi kahtia sisällissodassa, mutta toisesta maailmansodasta selviytyminen vaati kansan yhtenäisyyttä. Valkoisten oli täten annettava myös punaisten muistella sisällissotaa ja pystyttää muistomerkkejä. Sisällissodan aikana ja sen jälkeen punaisia haudattiin lähinnä metsiin ja joukkohautoihin. Hautapaikkojen puuttumisen takia muistomerkit olivat erityisen tärkeitä punaisille, sillä ne tarjosivat uhrien omaisille konkreettisen paikan suremiselle.

Punaisten muistomerkit ovat muutakin kuin historiallisia jäänteitä ja vappuisin tapahtuvan vasemmistopuolueiden muodollisen kukittamisen kohde. Muistomerkit ovat todisteita ja muistutuksia menneestä. Ne asettavat meidät katsomaan suoraan synkkään puoleen historiassamme. Valkoisten ja punaisten muistomerkit symboloivat vuoden 1918 tapahtumia, jotka näkyvät asutuskeskuksissa ja hautausmailla, kuitenkin edelleen jakautuneesti.

Miten vaalia muistoa?

Kenen tahansa on mahdollista toimia sisällissodan muistojen selvittämiseksi ja säilyttämiseksi. Helpointa ja kenties kiinnostavinta on selvittää kotipaikkakuntansa tapahtumia sekä tiedustella omilta isovanhemmilta omien sukulaisten osallisuutta sisällissotaan.

Digitalisaation aikakaudella sodassa olleiden ihmisten kohtaloiden selvittäminen käy varsin helposti jo pelkän sukunimen avulla. Suomen sotasurmat 1914–1922 -sivustolta löytyvät sotaoloissa surmansa saaneet. Punaisista tuomituista löytyvät tuomiopöytäkirjat Kansallisarkiston digitaaliarkistosta (löytyy helposti myös Googlella). Niistä voi saada sellaista tietoa, jota edes omilla isovanhemmilla ei ole.

Sota-ajan tapahtumiin tutustuminen on voimakasta ja hyödyllistä oman suhteen luomista sisällissotaan. Sen kautta saa myös uuden näkökulman ja yhteyden punaisten muistomerkkeihin.

Tutkimukset ja sisällissodan muistaminen jatkuvat vahvasti koko tämän vuoden, kun sodasta tulee kuluneeksi 100 vuotta. Suurin saavutus, jonka tämä vuosi voisi tuoda, olisi pohjan luominen valkoisten ja punaisten yhteisen muistomerkin pystyttämiselle. Sisällissodan kollektiivinen muistaminen olisi avain sisällissodan sijoittamiseen osaksi historiaamme ja näin se myös rakentaisi identiteettiämme.

 

Tekstin lähteinä on käytetty Ulla-Maija Peltosen teosta ”Muistin paikat – Vuoden 1918 sisällissodan muistamisesta ja unohtamisesta” (SKS, 2003), Jorma Kalelan ja Ilari Lindroosin (toim.) teosta ”Jokapäiväinen historia” (SKS, 2001) ja Helsingin yliopiston Tiedekulmassa 27.2.2018 järjestettyä ”Sota 1918” -luentomaratonia.

Tikkurilan rähjääntyneestä silkkitehtaasta kulttuuritapahtumakeskus

Tänä kesänä järjestetty katufestari ”Tiksin Block Party” oli ennennäkemätön tapahtuma Vantaalla. Myyrmäessä on myös rakennettu uutta kaupunkikulttuuria pidempään esimerkiksi Vantaan omalla Taiteiden yöllä, ”Why So Myrtsillä?” Yhteistä näille tapahtumille on se, että ne ovat elävöittäneet Vantaan kulttuurielämää ja ne ovat järjestetty pääosin talkoo- ja vapaaehtoisvoimin.

Voisimme kuitenkin edetä Vantaan kulttuurin ja tapahtumien rakentamisessa vielä pidemmälle. Vantaan kaupungin tulisi lunastaa silkkitehdas ja kunnostaa se kulttuuritapahtumakeskukseksi. Silkkitehdas on yksityisomistuksessa, eikä omistaja ole edellenkään tehnyt sille mitään. Lisäksi silkkitehdas sijaitsee kiistattomasti yhdellä Vantaan parhaista alueista ja tämä tehdasmiljöö on kulttuurihistoriallisesti erittäin arvokas. Tällä hetkellä hukkaamme silkkitehtaan potentiaalin, vaikka sitä voisi hyödyntää monipuolisesti kulttuuritapahtumien järjestämiseen. Silkkitehtaassa toimiva harrastetoiminta ansaitsi myös ehdottomasti kunnolliset puitteet.

Kulttuuritapahtumilla on Vantaalle ja vantaalaisille mittaamattoman suuri vaikutus. Ne luovat vantaalaista identiteettiä ja antavat yhteisöllisyyden tunteen, mitä on muuten mahdotonta saavuttaa. Kaikenlaisille ihmiselle tehdyt kulttuuri- ja huvitapahtumat tuovat Vantaalle sekä asukkaita että vierailijoita. Näiden asioiden valossa ei olekaan ihme, että Vantaa kasvaa suurista kaupungeista nopeimmin.